Tein eräälle ystävälle, sille jonka kanssa olin Lapissa kesällä, joululahjaksi pehmoiset kirjankannet. Mikä tahtoo sanoa että meikä neuloi. Siis neuloi. Minähän en yleensä neulo, kun niistä tuppaa aina tulemaan ikuisuusprojekteja. Varsinkin jos ne ylittävät sukkien koon. Minulla on yksi neule, jota olen ollut tekemässä nyt varmaan jo toista tai ehkä kolmatta vuotta. En enää edes muista koska aloitin sen.
Mutta nuo kirjankannet vaikuttivat suunnilleen sukkien kokoiselta työltä ja sen sai tehdä paksulla langalla ja siinä oli palmikkokuviointi, joten liian tylsääkään ei neulomisesta tullut. Plus, rakastuin ajatukseen neulotuista kirjankansista. Ja niin teki näköjään vastaanottajakin.
Tykästyin myös tuohon palmikkokuvioon. Meinasin se ensiksi mokata, mutta onneksi huomasin sen tarpeeksi ajoissa. Muuten en tiedä olisinko jaksanut purkaa. (Mä vihaan purkamista >( )
Mut anyways, siitä tuli nätti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti