Kukkia pitkästä aikaa

Pääsin viime viikolla pitkästä aikaa sitomaan kukkia. Ai että, oli mahtavaa! Kovin iloiseen tilanteeseen kukat eivät päätyneet, sillä sain tehdä surukimpun eräälle ystävälleni, jonka isoäiti oli kuollut. Itse olen aina pitänyt eniten surukimppujen sitomisesta verrattuna muihin kimppuihin. En tiedä miksi, ne vain jostain syystä ovat lemppareitani. Matalat, pyöreät kimput tulevat kakkosena, hyvin lähellä surukimppuja.

Tämän näköinen kimppu tuli tehtyä:

Koko kimpun kuva on hiukka huono, en saanut otettua kuvaa, jossa kimppu näkyisi kunnolla.

Mutta alemmasta kuvasta näkyy hyvin, mitkä kukat me valitsimme kimppuun. Eli ruusua, tädykettä ja värjättyä (valitettavasti) harsokukkaa. Vihreää minulla oli hiukka rajallisesti, joten improvisoin hieman lisäämällä vaahteran lehtiä, ja nyysimällä Usvan suuresta peikonlehdestä pari pikku lehteä. Eniten ehkä harmittaa tuonekielon lehden puuttuminen.

Olisin omasta mielestäni saanut nyppiä kimppua vielä varmaan maailman tappiin saakka,  mutta
siitä tuli silti ihan hyvän näköinen kimppu ottaen huomioon, etten ole surukimppua päässyt tekemään useampaan vuoteen. Taitaa siitä jo kolme vuotta olla...

Kaverini piti kimpusta, oli sitä mieltä, että siitä tuli juuri täydellinen ja sain hieman vaivan palkkaakin käteisen muodossa :) Kimppu oli kuulemma saanut myös kehuja siunaustilaisuudessa.

Viime viikolla tuli muuten luntakin :D Se oli niin kaunista! Ja ulkona oli heti valoisampaa. Sääli ettei se kestänyt kauempaa.

Kuin suoraan Narniasta.

Tosin Kekrijuhlan tunnelmaan lumi ei kyllä olisi ihan sopinut. Meillä on kaveriporukan kanssa perjantaina pieni illanvietto, Usva on tehnyt pihlaja-inkiväärisimaa ja aikoo leipoa taas koko illan menun lähestulkoon. Tai siltä se ainakin kuulostaa ;) Ajattelimme myös hankkia kurpitsan, niin kuin teemme joka vuosi, jonka sitten teemme valmiiksi Kekrijuhlassa. Hihhei!