Ja kransseja

Nyt on taas se vuodenaika, jolloin Yökkö pääsee leikkimään havujen kanssa. Äidin ystävätär pistää viestiä yleensä marras-joulukuussa ja pyytää minulta havupalloa. Yleensä siinä samalla teen sitten myös meille kranssin, jos jaksan ja saan ostettua havuja. Tällä kertaa havupallon havut tulivat pyynnön kylkiäisenä ja riittivät juuri sopivasti palloon, jolloin saatoin käyttää varalta ostamani havut meidän kranssiin.

Tämän näköistä tuli:

Havupallosta tuli hyvin yksinkertainen, koska sellainen on äitini ystävän mieleen. Itse lisäisin ihan mielelläni jotain hörsellystä, ehkä jonkin rusetin ja vaikka pari käpyä. Mutta ei mitään sen enempää, liian krumeluuri ei ole sekään hyvä.

Meikä tekee havupallot ihan yksinkertaisesti. Minul on kuivasienipallo, joku 13 tai 15 senttinen halkaisijaltaan, juuttinarua ja havut itse. Jos havut eivät meinaa pallossa pysyä, käytän apuna liimaa. Sekarit ovat myös hyvä väline olla. Ja minä olen sitten itse hankala, enkä käytä mitään käsineitä, koska minnen oikein pidä niistä, kun olen tekemässä jotain tällaista. Mutta kannattaa käyttää, neulasethan ovat teräviä.

Narun sidon aina ensimmäiseksi, sen laittamisen voi unohtaa, jos sitä ei heti alussa sido. Ja sidon sen sitten niin tiukkaan, että se pureutuu hieman kuivasieneen, jolloin se ei lähde liikkeelle missään vaiheessa. Havut katkaisen sopivan kokoisiksi ja nypin niistä sitten sentin tai parin verran neulasia pois ennen kuin tökkään sieneen. Ja tökkimistä se sitten on ihan loppuun saakka.

Kranssin kanssa meikä hieman inspiroitui. Minulla oli aikaisemmasta jäljellä koivun oksia, jotka olin kerännyt kranssimaiseksi vyyhdiksi erään ryhmäytymispäivän aikana. Keräsin aika paljon koivua silloin, meikä kun ei noista ryhmäytymispäivistä niin hirmuisesti välitä...

Koivuista sain kranssille pohjan. En ajatellut tehdä mitään hirmu suurta tai paksua kranssia tänä vuonna, joten skippasin sanomalehden, jota yleensä laitan vielä rungon ja havujen väliin. Eikä se sitä paitsi olisi sopinut tällaiseen kranssiin. Sidoin siis koivuista renkaan ja jätin pienen osan  sitomatta ja tuollaiseksi ilmavaksi.

Muuten tein kranssin ihan normaalisti puolalangan kanssa havut runkoon sitoen. Jätin vain ilmavan koivunoksarykelmän ilman havuja ja koetin saada päättelystä kauniin näköisen.

Ja koska minulla on tänä vuonna harmaa-vihreä-valkoinen fiilis, koristelin kranssin sitten niillä sävyillä. Minul oli helkutin hyvä tuuri että löysin tuon harmaan nauhanpätkän varastoistani, olen joskus saanut sen Iltausvan äidiltä, muuten minulla ei olisi ollut mitään harmaita nauhoja. Tai hirmuisesti muutakaan harmaata. Hopeisia käpyjä kyllä löytyy, mutta niitä olen sitten taas käyttänyt niin paljon, että alan hieman kyllästyä niihin kransseissani.



Valkoisella "lumella" koristellut kävyt ovat löytö Ropeconin kirpparilta (kaikkialta niitä sitten löytääkin...) ja ruskeat oksan näköiset härpäkkeet eivät itse asiassa ole oksia vaan peikonlehden ilmajuuria. Rakas Nepeta kun meni ja rysäytti peikonlehteni alas tuossa kesemmällä, niin kasviraukalta irtosi myös muutama ilmajuuri. Meikäläinen otti ne sitten jostain syystä talteen, minä otan paljon kummallisia asioita talteen jostain syystä, eli siitä, että mä olen ihan varma että mä tulen jossain vaiheessa käyttämään sitä johonkin. Minkä minä sitten useimmiten teenkin. Ne juuret ovat vain ihan helkutin hauraita, kaksi juurta meni katki kun yritin asetella niitä kranssiin.

Käytin koristeena myös urpuja, jotka olen viime keväänä, muistaakseni, kerännyt säilöön. Ne eivät ole kovin huomattavia koristeita, mutta eipä niiden kuulukaan olla. Täytyyhän kranssissa jotain löydettävääkin olla :) Lopuksi suihkutin kranssin hiuslakalla, jotta se pysyisi kauemmin hyvännäköisenä, meidän ovemme kun on sisätiloissa rappukäytävässä.

Siinä oli sitten yhden vapaapäivän hedelmät :D