Keskiaikaa

Seuraava projektini: vahataulu, jota käytettiin keskiajalla muistiinpanovälineenä. Olen puuhaillut sen kimpussa nyt tässä viikon aikana. Ja hieno siitä tulikin :)

Vahataulu ja stylus.

Ison kokoinen siitä ei tullut, 15 cn x 10 cm, koska minulla ei ollut kovin leveää lautaa, josta tätä ruveta tekemään. Se ei onneksi haittaa, sillä vahataulujen koko keskiajalla vaihteli postimerkin kokoisesta noin A4:sen kokoiseen. Alunperin halusin tehdä kirjamaisen taulun, sellaisen avattavan, jonka "sisäsivuilla" on kaksi kirjoitusalustaa. Se kosahti siihen, että nuo laudanpätkät ovat hiukkasen liian paksuja, n. 2 cm, kun parempi paksuus (ainakin minusta) olisi jotain sentin luokkaa. Joten siitä tuli vain taulu.

Puun kävin hankimassa K-Raudasta, josta sainkin sen yllättäen ihan ilmaiseksi. Kävin kyselemässä lyhyehköä laudanpätkää ja he eivät ilmeisesti myy lautaa alle neljän tai viiden metrin, mutta heiltä jää jämäpaloja laudoista, joita he antavat ilmaiseksi halukkaille. Roskiinhan nuo nyt muuten menisivät.

Mehiläisvahan ostin levynä Presentosta, sieltä saa mehiläisvaha levyjä 2,50€. Tuo oli siinä mielessä hiukan kokeellista, että ostin valmiiksi värjättyä mehiläisvahaa. En ollut ihan varma josko mehiläisvaha värjättynä käyttäytyisi kuten tavallinen. Ohjeissani käytettiin ihan värjäämätöntä mehiläisvahaa, joka värjättiin nokimustalla. Niin on todennäköisesti tehty keskiajallakin, nokimusta kun on tuhansia vuosia vanha väriaine ja olisin pystynyt hankkimaan sitä itselleni. Löysin yhden maalikaupan Turusta, joka ainakin sivujensa mukaan myy nokimustaa. Mutta värjätyn mehiläisvahan kanssa säästän hiukan rahaa, kun väriaineita ei tarvitse ostaa erikseen. Ja tumman ruskea ei ole ihan kauhean pahannäköinen, se korkeintaan häiritsee minun haluani tehdä taulu mahdollisimman keskiaikaisilla materiaaleilla.

Työkaluja, joita tarvitaan vahatulun tekemiseen ovat saha, taltta ja jonkunnäköinen vasara (itse käytin ihan tavallista vasaraa, mutta se on hiukkasen raskas), puristimet ovat hyvät pitämään lautaa paikoillaan, hiekkapaperia, kattila, jossa voi sulattaa mehiläisvahaa ja puukko. Koristukset tein polttopiirtimelläni, jonka Iltausva  löysi minulle tuossa muutama päivä sitten.

Vahataulun teko:

1. Ensin sahasin mieleiseni kokoisen palan laudasta.
2. Seuraavaksi mittasin alueen, jolle vaha tulisi ja nakuttelin siihen taltalla n. viiden millin syvyisen syvennyksen. Hiukan syvä siitä tuli, joku kolme milliäkin olisi varmaankin riittänyt. Reunojen kanssa kannattaa olla varovainen, ne lohkeavat helposti.

3. Hioin puunkappaleen niin tasaiseksi kuin vain sain.
4. Tein koristukset tässä välissä. Takapuolen solmukuviosta tein ensin luonnoksen paperille pehmeällä lyijykynällä ja siirsin sen siitä puuhun. Etupuolen koristuksissa ei ollut paljoa luonnosteltavaa. Poltin kuvion puuhun viivoja pitkin.

5. Sitten sulatin mehiläisvahan. Käytin noin puolet levystä, tosin luulen että kun seuraavan kerran teen vahataulun, teen syvennyksestä matalamman, joten vahaakin menee tietysti vähemmän. Sulatin vahan vesihauteessa. Saatoin olla hiukka vainoharhainen, mutta en silti halunnut täräyttää mehiläisvahakattilaa suoraan levylle. Vaha ei sulanut kauaa ja sulattuaan, kaadoin sen vahataulun syvennykseen ja taulu sai jäähtyä.

6. Lopuksi veistin styluksen, joka oli vahataulun kirjoitusväline. Se voitiin tehdä puusta, luusta tai metallista. Minä ilmiselvästi tein sen puusta. Styluksen toinen pää on terävä kirjoittamista varten ja toinen on litteä, jotta sen kanssa voidaan pyyhkiä vahatauluun tehdyt merkinnät. Veistettyäni puikon, hioin sen sileäksi ja koristelin vielä hiukan polttopiirtimellä.

Styluksen litteä pää. Hieman huono kuva.

Se oli sitten siinä se projekti. Tosin näitä tullaan kyllä tekemään enemmänkin. Iltausva mainitsi jo ettei panisi pahakseen jos hänkin tuollaisen saisi ja eräs toinen kaveri esitti vienon toiveen saada tuommoinen syntymäpäivälahjaksi. Onneksi teen näitä ihan mielelläni. Apua on tosin välillä vähän liikaakin...

Ronja auttaa...