Kärppis potkas tyhjää

Kärppis ei selvinny :( Jäätyi ilmeisesti liian pahasti jääkaapissa eikä se että kisut oli kipannu sen nurinperin ikkunalaudalta ainakaskaan auttanut asiaa. Nyyh!

No, ens vuonna uus yritys. Ja täytyy ilmeisesti ruveta valvomaan jääkaappia tarkemmin.

It's a cat revolution!

Varoitus: kuvapäivitys kissoista, kuvien täydellistä laatua ei taata (koska kuvaajana on toiminut Iltausva, jonka kädet eivät koskaan lakkaa tärisemästä kuvaustilanteessa.)

 

Näyttääkö tutulta? Niin pitäisikin, familiaarikisuthan siinä, vasemmalta Ronja, Carlos ja Nepeta. Mutta...

 

...mitäs nyt sanotte? Kyllä, asunnossamme majailee tällä hetkellä _viisi_ kissaa! Mutta emme me sentään ihan seonneet Yökönlehden kanssa ole, kaksi viimeisintä kisua ovat vain vieraisilla. Vasemmalla Lily Iltausvan ikkunalaudalla ja oikealla Luna Iltausvan vaatekaapissa. Nämä kaunottaret palaavat kotiinsa sunnuntaina, ainakin Ronjan helpotukseksi - Lady parka sähisee jo Carlokselle ja Nepparillekin kun vieraat naiset ovat valloittaneet hänen majesteettinsa henkilökohtaisen elintilan. Huomisaamuna laumaan liittyy vielä loppuviikoksi kääpiövillakoira - vähän pelottaa että kissat (omat tai vieraat) eivät anna tätä minulle ikinä anteeksi...

Paras siis kuvata niitä nyt!

 

 

Huomatkaa miten Carlos on läsnä lähes joka kuvassa. Hänellä on ihana (tai joskus kamala) tapa olla aina läsnä ja kaikessa mukana. Ylläolevissa kuvissa on lähinnä omia, ainoastaan yhteen on eksynyt vieras. Bongaatteko?
 (Edit: huomasin itse vasta esikatsellessani että Carloksen lisäksi Nepparikin löytyy lähes joka kuvasta... Pennut ne tuppaavat ehtiä joka paikkaan 8) )

Vielä vähän tyttöjä:

Ronja ottaa rennosti. Vanhempi kuva.

Pentu löysi turvapaikan käytävän kaapin päältä.

Lily Iltausvan sängyllä. Lilylla on aivan ihanat siniset silmät - jotka menevät kiinni heti kun neiti huomaa kameran. Mur.

Luna olohuoneen ikkunalla. Huomatkaa upea sudenpentulakkihäntä!

Ronjan tärähtänyt sivuprofiili. Lady ei ollut ollenkaan poseeraustuulella, mutta minusta tuo kuva on omalla tavallaan aika hieno :)

Loppuun vielä pieni pähkinä purtavaksenne. Mitä tässä kuvassa teidän mielestänne tapahtuu?

Arvauksia? (Joo tiedän että kuva on kaukana laadukkaimmasta päästä, pahoitteluni siitä.) Kait minä sitten vain kerron: Yökönlehti syö paahtopaistia. Eikä ollut edes minun tekemääni -.-

Ystävänpäivän appelsiinileivokset

Ainekset:

4 munaa

3 dl sokeria

150 g sulatettua voita tai margariinia

2 dl appelsiinimehua

1 sitruunan raastettu kuori

4 dl vehnäjauhoja

1 dl maissi- tai ohratärkkelystä

3 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:

200 g tuorejuustoa (maustamaton)

50 g sulatettua voita tai margariinia

1 dl tomusokeria

sitruunamehua

(elintarvikeväriä)

nonparelleja

- Sulata ja jäähdytä rasva. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sitruunan kuori vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen appelsiinimehun kanssa. (Vinkki! Käytä itse puristamaasi appelsiinimehua, älä kaupan tölkkiversioita. Appelsiinin kuoren voi myös ottaa talteen ja käyttää koristeena. Appelsiineja tarvitaan kaksi.) Lisää lopuksi rasva taikinaan.

-Kaada taikina noin 30 x 40 cm:n kokoiseen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 

-Anna levyn jäähtyä. Leikkaa se sitten paloiksi tai ota levysta muotilla leivoksia. Kuorruta, koristele ja tarjoa kaverille.

-Paistoin oman taikinani kahdessa erässä , koska kaikki vuokani olivat liian pieniä enkä omista reunallista uunipeltiä. Leivoksia minulla oli lopulta kolmisenkymmentä - kaikki tulivat syödyiksi ;) Kuorrutteen pursotin sydämiksi ystävänpäivää kunnioittaakseni ja jatkoin koristelua sokeriahelmillä ja kuivatulla appesiininkuorella. Tarkoitukseni oli kuivat kuoret uunin jälkilämmössä, mutta huomasin että pelkkä kuuman (juuri uunista otettu) vuoan pohjalle ripottaminen kuivatti kuoria ihan riittävästi heti koristeena käytettäväksi. Näitä tehdään joskus toistekin! (Ja toivottavasti silloin leipojan palkka ei ole viikon influenssa...)

Resepti Anna -lehdestä 6/2012. Kuvausassistenttina toimi Yökönlehti. Kiitos <3

Kissaterapiaa toipilaalle

Montako kissaa näet kuvassa?

Tuli sairastettua influenssa. Alkuviikosta kuume 38 ja nielu kuin hiekkapaperilla päällystetty. Ei ollenkaan kivaa. Vielä vähemmän kivaa on se että kurkku on edelleen, viikon jälkeen, kipeä eikä mitään loppua näy. Ainakaan kuumetta ei enää ole ja olen hyvällä omallatunnolla voinut unohtaa pääsykoekirjat hyllylle. Mikäs lukuaikataulu se olisi jos siinä pysyisi?

Nukkumisen lisäksi olen tietenkin kuvannut kissoja. Muutenhan saattaisimme vaikka unohtaa miltä ne näyttävät -.-

Taas toi räpsivä laite...

Osataan me poseerata! (silloin kun huvittaa)

Enää ei huvita.

Muistakaa välillä myös rentoutua!

Pakastin vai jääkaappi?

Mää en tykkää meidän jääkaapista juuri nyt! Se paskiainen yritti tappaa mun kärpäsloukun > (

Se oli jostain ihmeen syystä yön aikana muuttanut lämpötilaansa kylmemmäksi ja aamulla kun menen jääkaapille ja otan vesikannun esille, satun huomaamaan että kannussa killuu jäätä. Ainakin sentin paksuista. Kärpäsloukku oli jäässä myös, tosin en osaa vielä sanoa kuinka pahasti kävi. Ehkä minul käy tuuri ja se ei ole vielä ehtinyt heittää henkeänsä : (

Nepi ja pyykkikori

Meillä oli kaverin koira hoidossa viikonloppuna ja alkuviikosta, pienenpuoleinen kääpiövillakoira joka on aivan liian energinen. Ronja ja Carlos ovat jo tottuneet tähän karvapalloon, mutta Nepille koirat ovat vielä suht uusi tuttavuus ja Max (koira siis) tulee hiukan liian lähelle ja on hiukan liian innokas penturaukan makuun.

No, yhtenä päivänä kävi sitten niin, että Max onnistui säikyttämään Nepen, joka singahti tietenkin hurjaa vauhtia pois koiran luota ja hyppäsi pyykkikorin päälle turvaan. Korin kansi ei ollut kunnolla kiinni ja kun pentu sitten korin päälle hyppäsi, kansi petti alta ja kakara humpsahti suoraan koriin. Hiukan pöllämystyneen näköinen kissa katseli korista sen jälkeen maailmanmenoa :D

Kiitokset Jupiterille...

Yökönlehti hurahti sitten uuteen harrastukseen: tähtitaivaan tiirailuun.

Tarkoitus oli ihan vain vilkaista kiikareilla eilen illalla taivaalle, kun lehdessä mainittiin pienessä jutussa että Jupiter näkyy tällä hetkellä todella hyvin etelätaivaalla ja vieläpä tosi lähellä. No, muistinpahan sitten että äidiltäni löytyy vanha kaukoputki isoisän perua ja käväisin hakemassa sen käyttööni, kun nyt kerran olin aloittanut taivaan katselun.

Koukkuun jäin. Vaikka kovin hyvää tai tarkkaa kuvaa ei näkynyt kiitos ikkunan aiheuttaman vääristyksen ja kaupungin valosaasteen (on se kivaa asua keskustassa...). Jupiteria ja Kuuta tuli katseltua ja koetin vielä etsiä joitain tähtiä, Siriuksen löysin (ja kadotin) ja Orionin tähdistön tähtiä metsästin myös.

Carlos liittyi seuraan.

Se oli sitten mahtavaa :)